Törmäsin sattumalta tähän vuonna 2012 otettuun kuvaan ja jäin pohtimaan omaa joogapolkuani.
Olen käynyt ensimmäisellä joogatunnillani 20-vuotiaana. Muistan tuolloin sanoneeni sekä opettajalle että ystävilleni, että tämän pariin palaan, kun aika on sille hyvä.
Kahdeksan vuotta myöhemmin aika oli hyvä ja aloitin aktiivisen astangajoogan harjoittamisen. Kuvan aikoihin olin harjoittanut astangajoogaa lähes päivittäin 1,5 vuoden ajan. Liikunnallisena tyyppinä olin tietenkin kiinnostunut joogassa sen fyysisestä harjoituksesta. Minua kiehtoi tavoite siitä, että jonakin päivänä voisin tehdä koko sarjan täysin hengityksen rytmissä ilman välihengityksiä ja kaikki vain soljuisi eteenpäin. Jooga oli minulle myös kauan kaivattu harrastus, joka toi päiviin sen toivotun oman ajan, arjen rutiinin ja iloa, eikä sillä ollut mitään tekemistä töiden kanssa. Liikunnanohjaajana sitä kun menee helposti puurot ja vellit sekaisin, ja yhtäkkiä sitä huomaa, että omasta harrastuksesta onkin tullut päivätyö.
Helsinkiin muutto vuonna 2014 räjäytti jälleen kerran elämän perusteet uusiksi. Hakeuduin uudessa kotikaupungissa astangajoogan pariin hakemaan jotakin tuttua arjen rutiinia kaiken uuden keskelle, mutta en saanut kaikkia palasia kunnolla loksahtamaan kohdilleen.
Erilaisten sattumusten kautta löysin itseni Seasonal Yogan esittelytunnilta. Istuin matollani ja kuuntelin haltioituneena opettajaa. Kuuntelin opettajan puhetta luonnosta ja luonnon viisaudesta, ja mietin, että tämähän on todella järkeenkäyvää ja tässä on nyt jotain taikaa. Ajatus siitä, että voisin tuoda oman rakkauteni luontoa kohtaan joogamatolleni ilman että minun pitää nukkua joka yö makuupussissa teltassa, oli kuin syliini tipahtanut yllätyslahja.
Se oli varmaan sellaista rakkautta ensi sokeudelta. Näytetunnin jälkeen etsin Seasonal Yoga -tunteja ja niitä oli harmillisen harvassa paikassa pääkaupunkiseudulla ja itselleni todella huonoon aikaan. Löysin kyllä opettajakoulutuksen ja tuo välilehti jäi useiksi viikoiksi auki läppärilleni. Lopuksi ”järkeilin” asian niin, että jos menen koulutukseen, niin sittenpähän tiedän miten harjoitella ja voin harjoitella kotona.
Lopulta hakeuduin koulutukseen vuonna 2015 ja muistan vielä ensimmäisiksi lauseiksi kertoneeni koulutuksessa, että osallistun vain itseäni varten enkä tule yhtäkään tuntia koskaan kenellekään opettamaan. Tähän minulle kerrottiin, että jokainen saa hakea koulutukselta ihan mitä itse haluaa muistaen kuitenkin, että kyseessä on opettajakoulutus ja näin ollen siihen kuuluu myös opetusharjoituksia.
Tuo vuosi oli yksi käännekohta elämässäni monellakin tavalla. Minulle aukesi koko se valtava maailma pelkän asanaharjoituksen takana, jota en ollut oikein osannut edes kuvitella kokonaisuudessaan, ja se oli minulle valtaisan mielenkiintoinen. Vuosi mahdollisti elämän rakenteiden tarkastelun erilaisesta näkökulmasta ja noiden näkökulmien sisällyttäminen vanhoihin tietorakenteisiin sai aikaan isojakin myllerryksiä. Koin olevani jonkin merkityksellisen kasvun kynnyksen äärellä aivan kuin 10 vuotta aiemmin opiskellessani seikkailukasvatusta ja elämyspedagogiikkaa. Seasonal Yoga -opettajakoulutus ei tehnyt minusta ainoastaan joogaopettajaa vaan ennen kaikkea se kasvatti minua ihmisinä erilaiseksi ja muutti myös valtavasti elämääni.
Vuodesta 2016 olen opettanut joogaa eli opettajapolkuni on aivan alkutaipaleella. Ymmärrän miten vähän ymmärrän, ja mitä enemmän ymmärrän sitä enemmän ymmärrän miten vähän ymmärrän. Jooga on matka ja matka on ikuinen. Matka kasvattaa ja kasvuun tarvitaan aikaa, tietoista ymmärtämistä ja kauniita sieluja peiliksi omalle kasvulle.
Never Still 